Testipenkissä: PRS SE Custom 24 30th Anniversary

Kolmekymmentä vuotta sitten nuori, rillipäinen mies esitteli hänen pikkufirmansa ensimmäisen kitaramallin yhdysvaltalaisilla NAMM-messuilla. Marylandilaisessa yrityksessä työskenteli silloin vain puoli tusina kitaranrakentajaa, mutta firman tyylikäs kitara, jossa oli selvästi klassikon ainekset, kyllä huomioitiin jo silloin.

Tämä nuori mies oli tietysti Paul Reed Smith, hänen firmansa PRS Guitars, ja se ensimmäinen kitaramalli firman legendaarinen Custom 24.

Ennen PRS Guitarsin perustamista, Smith oli jo onnistunut myymään muutamia varhaisia, pikkuverstaassa rakennettuja, kitaroitaan nimekkäille kitaristeille, kuten Howard Leeselle ja Carlos Santanalle. Nämä kitarat olivat pitkälti Gibson-tyylisiä kitaroita, joissa yhdistettiin Les Paul Standardin prameutta kahdella soololovella varustetun Les Paul Specialin käytännöllisyyteen. Carlos Santanan nimikkomalli on yhä samalla tavalla rakennettu.

Paul Reed Smithissä oli kuitenkin selvästi keksijän ja kehittäjän ”vika”, koska korkean tason ”kopiointi” ei riittänyt hänelle. Smith halusi kehittää ultimatiivisen sähkökitaran, joka kulkisi sekä soitettavuuden että soundin ja ulkonäön kannoilta kultaista keskitietä Fender- ja Gibson-maailmojen välissä.

Kehitystyön ensimmäinen tulos oli PRS Guitarsin ensimmäinen kitaramalli – juuri se 1985:n NAMMissa esitelty Custom 24.

Tästä kitarasta alkoi PRS:n voittokulku ja kasvutarina. Nykyään puhutaan USA:ssa ”kahden ison” sijasta ”kolmesta isosta” sähkökitaroiden valmistajista – Fender, Gibson ja PRS.

Vuosipäivän kunniaksi PRS on julkaissut neljä juhlamallia, joista saimme Koreassa tehdyn SE Custom 24 30th Anniversary -kitaran tähän testiin.

****

PRS SE 30th Anniversary Custom 24 (katuhinta noin 1.000 €) on juhlamalleista edullisin, mutta sitä huolimatta erittäin kaunis soitin.

PRS Guitarsille tyypillinen on kitaran 25-tuumainen (63,5 cm) mensuuri, joka on pidempi kuin Gibsonin, mutta lyhyempi kuin Fenderin yleensä käyttämä mensuuri.

Rungon takaosa on tehty mahongista, kun taas sen kaareva kansi on vaahteraa. Vaahterakannen koristeeksi on lisätty ohut loimuvaahteraviilu, ja koko komeus on reunalistoitettu kermanvaalealla muovilla.

Nykyisissä SE Custom 24 -malleissa on – USA-tuotannosta poiketen – kolmesta pitkästä vaahterapalasta veistetty liimakaula mahongin sijaan. Muutos tehtiin sekä soinnillisista että ekologisista syistä muutama vuosi sitten.

SE-juhlamallissa käytetään PRS Guitarsin erittäin kovasta materiaalista tehty, itsevoitelevaa yläsatulaa.

Virittimet ovat laadukkaita, korealaisia Schaller-kopioita. Kyseessä on perinteiset, ei-lukittavat mallit.

30-vuotis juhlamalleissa käytetään uusia lintukuvioisia otemerkkejä, jossa lintujen lentoreitti otelaudassa on hienosti kaareva.

Reunalistoitetuun, ruusupuiseen otelautaan on asennettu 24 medium jumbo -kokoista nauhaa. Nauhatyö oli testisoittimessa erittäin hyvä.

Viistoitetusta diskanttipuolen soololovesta on tullut yksi PRS:n tunnusmerkeistä.

Kun klikkaat tätä kuvaa suuremmaksi, näet selvästi rungon rakenteen – mahongin, vaahteran, sekä loimuvaahteraviilun.

Kolmekymmentä vuotta sitten lukittavat vibratallat (Floyd Rose, Kahler, Rockinger) olivat erittäin suosittuja. Paul Reed Smithin mielestä ne olivat kuitenkin pahoja soundisyöppöjä, eikä hän myöskään pitänyt siitä, että ne tekivät kieltenvaihdosta niin hankalan.

Smith kehitti oman vibratonsa alkuperäisen Stratocaster-tallan perusteella, mutta käytti Fenderistä poiketen selvästi massiivisempia osia messingistä.

SE 30th Anniversary Customissa käytetään erittäin laadukasta versiota alkuperäisestä.

1980-luvulla kitaristit halusivat tuhteja tallamikrofoneja kermaisen särösoundin perusteeksi.

Juhla-Custom palaa takaisin siihen aikaan yhdistämällä vintage-tyylistä SE Vintage Bass -kaulamikrofonia kuumaan SE HFS Treble -tallaumbuckeriin (HFS on muuten lyhenne sanoista ”hot fat screams”, siis: ”kuumia paksuja kirkaisuja”).

Alkuperäisissä Custom 24 –malleissa on kaksi ”säädintä”, sekä yksi pikkukytkin. Toinen säädin oli todellisuudessa kiertokytkin, joka toimi mikrofonivalitsimena. Tone-säätimen sijaan näissä kitaroissa käytettiin sitä minikokoista vipukytkintä, PRS:n ns. Sweet Switch, jolla saatiin diskantit vaimennettua.

Kiertokytkin kuitenkin osoittautui ajan myötä epäsuosituksi, minkä takia säädinosastoa muutettiin perinteisemmäksi – master volume, master tone, sekä kolmiasentoinen vipukytkin. Tone-potikassa on nostokytkin, jolla voi puolittaa kitaran humbuckereita.

Laadukas topattu pussi kuuluu SE Custom 24:n hintaan.

****

PRS-kitarat ovat tunnettuja niiden hyvästä ergonomiasta ja soitettavuudesta, ja SE 30th Anniversary Custom 24 on myös tässä suhteessa aito PRS. Kitara ei ole liialla painolla pilattu, ja se istuu erittäin mukavasti sylissä, sekä roikkuu rauhallisesti hihnassa.

80-luvun henkisesti kaulaprofiiliksi on valittu firman Wide Thin -profiili. Nimestä huolimatta kyse ei ole olemattoman ohuesta Ibanez Wizard -kaulasta, vaan tässä on vielä mukavasti puuta jäljellä. Itse kuvailisin Wide Thin -profiilia leveäksi ovaaliksi, joka on todella hyvä kompromissi pyöreän vintage-kaulan ja laakean ”vauhtikaulan” välillä.

Testisoittimen nauhatyö oli erinomainen ja soittotatsi oli säädetty mukavan matalaksi (ala-E: 1,9 mm/ylä-e: 1,6 mm) ilman ylimääräistä kielten räminää.

Tämä on tietysti täysin subjektiivista, mutta itse toivoisin tällaisessa kitarassa 010-paksuista kielisatsia. Tehdaskielten (009-satsi) kanssa soitettavuus oli jo lähes liian vaivatonta ja kevyttä.

PRS:n vibratalla on mielestäni yksi parhaimmista vintage-vibraton päivityksistä, ja systeemi toimii moitteettomasti myös Custom 24 -juhlamallissa. PRS SE:n vibra toimii pehmeästi ja tarkasti, mutta se ei ole läheskään niin herkkä raskaalle plektrakädelle tai kielten venytyksille kuin esimerkiksi Floyd Rose talla.

Paul Reed Smithillä on aina ollut myös todella tarkka korva mikrofonien suhteen. Vaikka SE-juhlamallin mikrofonit ei luonnollisesti yllä ihan samalle huipputasolle kuin PRS:n USA-mikrofonit, on niiden soundi kuitenkin erittäin kiitettävällä tasolla.

Vaikka Vintage Bass- ja HFS Treble -mikrofonien yhdistelmä näyttää paperilla hieman kaksijakoiselta, toimi mikkien yhteistyö käytännössä loistavasti. Ero näiden humbuckereiden luonteissa huomaa vähemmän signaalitasosta kuin siitä, että tallahumbuckerin soundi fokusoituu selvästi keskitajuuksille.

Näissä esimerkkipätkissä aloitetaan ensin puolitetuista vaihtoehdoista, ennen kun mennään täysille humbuckereille. Järjestys on aina kaulamikki –> molemmat –> tallamikki:

Demobiisin komppikitarat käyttävät puolitettuja mikrofoneja (vasen kanava: kaulamikki; oikea kanava: molemmat mikit yhdessä), kun taas soolokitara aloittaa täydellä kaulahumbuckerilla, ennen kun se vaihtuu täyteen tallamikkiin (noin 0:49 kohdalla):

****

Ei ole ihme, että PRS Guitarsin SE-mallisto on näin suosittu:

Tästä SE Custom 24 30-vuotis juhlamallista saa täydellisen ”PRS-kokemuksen” todella reiluun hintaan. Kyseessä on ammattitason sähkökitara loistavalla soitettavuudella ja monipuolisella soundilla.

****

PRS SE Custom 24 30th Anniversary

katuhinta noin 1.000 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Lisätiedot: EM Nordic

Suuri kiitos DLX Musiikille testikitaran lainaamisesta!

****

Plussat:

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ vibratallan toimivuus

+ monipuolinen soundi

+ juhlamalli