Testipenkissä: Ogre Guitars Magnox-M1

Ogre-nimisen firman ständi Frankfurt Musikmesse 2015 -messuilla oli oikea katseenvangitsija. Siellä nähtiin monta goottityylistä kitaraefektiä, sekä täysin magnesiumseoksesta valettuja Magnox-M1-sähkökitaroita, jotka muistuttavat keskiaikaisia koriste-esineitä.

Suomalainen maahantuoja R-Jam Group tuo tätä mielenkiintoista kitaramallia nyt myös meidän ulottuville.

****

Täysin metallista valmistettu Ogre Magnox-M1 (promootiohinta 1.399 €) on kyllä erikoinen näky, etenkin sen reliefeillä koristetun rungon (ja lavan), sekä kitaran relikoidun viimeistelyn ansiosta.

Kahdella soololovella varustetun Ogre Magnox-M1:n mensuuri on täyspitkä 25,5 tuumaa (64,8 cm), ja sen runko on osittain ontto.

Testillä käyneillä kitaroilla on kaksi humbucker-mikrofonia, mutta Magnox-M1-mallia saa myös HSS-varustuksella.

Rungon takapuolella on reilunkokoinen mukavuusviiste.

Lähtöjakki on upotettu omaan syvennykseen kitaran alareunaan.

Kitaran (ei-lukittava) satula on – samoin kuin koko muu soitin – tehty magnesiumista.

Virittimet ovat laadukkaat Sperzel-lukkokoneistot, jotka on varustettu Ogren omilla mustilla metallinupeilla.

Vaalealla – tinaa tai vanhaa hopeaa muistuttavalla – kitaralla on otelautaan upotettuja mustia otemerkkejä.

Pronssinvärisessä mallissa taas on kullanväriset otemerkit.

Magnoxeissa on 22 medium jumbo -kokoista nauhaa.

Ogren kaulaliitos on erittäin sulava, mikä mahdollistaa esteettömän pääsyn myös ylimmille nauhoille.

Wraparound-tallan runko on valettu samasta magnesiumseoksesta, jota käytetään myös kitaran muita osia varten.

Kahdella humbuckerilla varustetut Magnox-M1-kitarat saa kahdenlaisilla mikrofoneilla:

Tinanväriseen testisoittimeen on asennettu kaksi Ogren valmistamaa, PAF-tyylistä humbuckeria.

Pronssi-Magnoxissa taas löytyy Seymour Duncanin ’59-kaulamikrofoni, sekä JB-malli tallahumbuckerina.

Ogressa käytetään kolmiasentoisen mikkikytkimen lisäksi master volume- ja master tone -säätimiä. Tonessa on lisäksi vielä nostokytkin, jolla puolitetaan humbuckerit.

Elektroniikkalokerossa näkyy laadukkaita osia ja siistiä työnjälkeä.

Kitaran hintaan kuuluu myös laadukas ja modernistinen hiilikuidusta valmistettu kova laukku.

****

Ohuen ja osittain onton runkonsa ansiosta Ogre Magnox-M1:n paino jää 3,3 kilolla jopa alle monen Stratocasterin painon. Koska kaula ja otelauaa on jätetty soundin ja sustainin maksimoinnin vuoksi massiivisemmaksi, malli on kuitenkin hivenen verran kaulapainoinen. Laadukkaalla nahkahihnalla tämä lievä taipumus saadaan kuitenkin hoidettua tehokkaasti.

UPDATE (15.09.2015): Testissä käyneet kitarat tulivat varhaisesta tuotantoerästä. Uusissa Ogre Magnox-M1 -erissä balanssiongelma on korjattu lisäämällä rungolle noin 500 grammaa painoa.

Ogren viimeistely on kyllä ihan omaa laatuaan:

Vaikka molemmat kitarat näyttävät vanhalta, hieman hapetetulta metallilta, ja niiden pinta näyttää karhealta ja osittain jopa naarmuuntuneelta, Magnoxit tuntuvat todellisuudessa hyvin sileiltä ja aluksi myös aavistuksen verran kylmiltä. Ainoastaan rungon ja lavan etupuolella (sekä elektroniikkalokeron kannessa) näkyvät reliefit ja kohokuvat ovat siis aitoja, kaikki muu karheus on vain illuusio.

Minun mielestäni Ogren valitsema keskipaksu ja pyöreähkö C-profiili tuntuu erittäin mukavalta. Nauhatyö on ensiluokkaista, ja myös otelaudan reunat on pyöristetty mukavan sileiksi.

Ogren omilla PAF-tyylisillä humbuckereilla on maltillinen teho ja hyvin avoin soundi. Puolitettu tallamikki kuulostaa yllättävän Fender-tyylisen kirkkaalta.

Audiopätkissä soitetaan aina ensin puolitetut vaihtoehdot ja sen jälkeen täysillä humbuckereilla. Järjestys on kaulamikki –> molemmat yhdessä –> tallamikki:

Seymour Duncan -mikrofoneilla on vähän enemmän tehoa, ja niiden keskialue on selvästi pyöreämpi. Puhtaissa soundeissa täysi tallahumbuckeri voi jopa kuulostaa hieman honottavalta, kun taas särösoundeissa JB-mallilla on ehkä hieman enemmän potkua kuin Ogre-tallamikissä.

Audiopätkissä soitetaan aina ensin puolitetut vaihtoehdot ja sen jälkeen täysillä humbuckereilla. Järjestys on kaulamikki –> molemmat yhdessä –> tallamikki:

Demobiisissä ensimmäisen puoliskon kaikki kitararaidat on soitettu hopeanvärisellä Magnox-M1-kitaralla, ja toisessa puoliskossa kuullaan vain pronssivärisellä Ogrella soitettuja soundeja.

• komppikitarat (puolitetut mikit) – vasen kanava: molemmat mikit, oikea kanava: tallamikki

• soolokitara – täysi kaulahumbucker

****

Ogre Magnox-M1 on erittäin laadukas, hyväntuntuinen ja hyvältä kuulostava vaihtoehto puusta tehdylle sähkökitaralle. Minusta myös kitaroiden visuaalinen puoli on erittäin hyvin onnistunut, vaikka tämä on varmaan makukysymys. Olin kuitenkin positiivisesti yllättänyt, kuinka hyviltä nämä kitarat tuntuivat ja kuulostivat. Inspiroivia soittimia molemmat!

****

Ogre Magnox-M1

1.399 € (promootiohinta)

Maahantuoja: R-JAM Group

****

Plussat:

+ massasta erottuva ulkonäkö

+ työnjälki

+ soittotuntuma

+ eri mikrofonivaihtoehdot

+ soundi

Miinukset:

– lievä kaulanpainoisuus (nyt korjattu – kts. teksti)